Sylvi haetaan kotiin

Se oli hyvinkin lämmin toukokuinen lauantai (18.5.2024), kun poikani kanssa hypättiin autoon ja suunnattiin kohti Pirkanmaata. Oltiin niiiiin tohkeissamme, kun meidän kahden hengen perhe kasvaisi kohtaa uudella ihanalla kettiksellä! Päätettiin olla ihan hiljaa hankinnasta muille läheisille (mun vanhemmille ja siskolle perheineen).

Meidän oli puhe olla puolen päivän maissa kohteessa, lähdettiin jo aamu kympin jälkeen, että varmasti ollaan ajoissa. No oltiin sitten vähän liiankin ajoissa ja saatiin odottaa paahteisella pihamaalla. Viimeinkin pikku-Sylvi haettiin jostain rakennuksesta ja vietiin vielä pesulle. Kostea, innokas ja sätkivä pieni kettuterrieri meni pojan syliin siksi aikaa kun mä jäin tekemään paperitöitä ja siirtämään loput kauppahinnasta kasvattajalle. Olin maksanut 300eur varausmaksua ja loput 1200 eur kuitattiin nyt sitten kun Sylvi vaihtoi syliä.

Sylveröinen taisi reissata ekaa kertaa autossa....klopilla oli palaa käämi jo alkumetreillä, kun pentu poukkoili, touhotti, kiipes ja hääräs! Päätettiin samalla matkalla tehdä yllärivierailu mun siskon luo - siellä sattui olemaan myös mun vanhemmat. Siirtymä oli noin 20 km luokkaa, oli kyllä pitkät 20 kilsaa.  Voi sitä riemua ja ilon kyynelehdintää kun Sylveröinen riensi tutustumaan uusiin lähi-ihmisiinsä!!!

Paluu Pohojammaalle oli pitkä ja tuskainen

Niinku meikäläisten tyypilliseen tuuriin kuuluu, alkoi aika pikaisesti vaikuttaa siltä, että kiesin ilmastoinnista oli freonit loppu tai ainaki hyvin vähissä. Kangasalla visiitillä auto oli pönöttäny monta tuntia auringonpaahtees. Sylvi oli  takapenkillä kytkettynä valjaista välikappaleen avulla turvavöihin ja tietysti huoli oli iso, ettei sille vain tuu lämpöhalvausta. Jotenkin tuntui, että se ilmastointi ei hönkinyt kuin ihan vähän sinne takapenkille, vaikka oli täysillä. Monta pysähdystä ja vesihuikkaa myöhemmin näkyi viimeinki kotipiha. Oli raskas reissu! 

Sylvi luimisteli ympärillensä hiippaili tupaan päästyään ihan kuin lattia olis hajonnu sen alla. Eikä menny pitkäkään aika, kun takaterassille ilmestyi juhlava 💩 - julistimme pentuarjen torpassa alkaneeksi!

Sylvi pääsi todennäköisesti ihmettelemään teeveetäkin ekaa kertaa ikinä. Mies ja alaston ase sai pennun haltioituneeseen tilaan. Uni vain tuli melko nopeaa ja leffa jäi pahasti kesken. Mä päätin viettää niin paljon aikaa pennun kans kuin vaan mahdollista. Muutin omasta makkarista vierashuoneeseen, koska siellä sohvan saa levitettyä lattiaa vasten - Sylvi pääsee viereen nukkumaan vain pienellä avustuksella.

Tämä koko koiran hankinta tapahtui niin äkäisesti, että pieni stressinpoikanen iski, kun lähdin ihan realistisesti miettimään meidän arjen sujuvuutta. Mun aiempi työ oli ollut täyttä etää, mutta nyt etäpäiviä oli vain yksi viikossa. Onneksi olin saanut koiran koitiutumisen jälkeisen viikon kokonaan etäviikoksi - olin siitä äärikiitollinen ja onnellinen! Viikko on kuitenki lyhyt aika ja mulla hääri jaloissa alati kuseskeleva pieni terrieri....

Ensin oli Taisto ja sitten Sylvi

Helmikuun alussa 2024 kun 8-vuotias kettuterrierini Taisto oli trimmattu, löytyi sen otsalta pieni ja kova kohouma. Iski hätä ja paniikki. Monta lääkärikäyntiä, itkua, epätoivoa, pelkoa ja romahdus. Taisto ehti viettää 9-vuotissynttäeritä pe 3.5, mutta jouduin kutsumaan lääkärin kotiin päästämään koiruuden kivuista jo tiistaina 7.5.2024. Patti päässä oli jo tennispallon kokoinen ja diagnoosi oli ollut kondrosarkooma. Kondrosarkooma on ärhäkkä ja pahanlaatuinen luusyöpä, joka oli ilmeisen nopeasti edennyt ja lähettänyt jo etäpesäkkeitä. Syöpä nakersi luukalvoa ja kasvatti valtavaa pattia luuhun. Koiran elämänlaatu heikkeni vauhdilla noiden 3kk aikana, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Oli taas elämäni kauheinta pitää rakasta terrua sylissä, kun se vaipui syvään uneen. Siitä meni vain hetki, kun sydän löi viimeisen kerran ja edessä oli reissu tuhkaamoon. Muutaman, pitkältä tuntuneen päivän kuluttua sain Taiston kotiin kauniissa uurnassa Lyyli -kettikseni viereen.

Taiston Instatili jäi elämään, sieltä näkyy koiruuden kuvia menneiltä vuosilta. Profiili löytyy nimellä taisto_kettuterrieri 

Sylvi ❤️ Rakkautta ensi silmäyksellä!

Maailma romahti, hanskat tippui ja jokainen päivä oli eloonjäämistaistelua - niin hullulta kun se kuulostaa. Taistohan oli "vaan" koira. Kodista tuli hiljainen ja tyhjä. Viikon siinä taisin sinnitellä ja ajauduin selailemaan karkeakarvaisia kettuterrieripentuja, kunnes pysähdyin ilmoitukseen: "kiltti ja lempeä, ei metsästyslinjaien narttu etsii kotia". Iski ajatus, että nyt oon löytänyt Sylvin!!! Otin yhteyttä kasvattajaan, haastattelin tarkoin koiran taustat ja pyysin kuvia. Mulle tuli tunne, että tuo koira mun on pakko saada! Sylvi oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka samalla oli hirveän tuskainen olo Taiston takia. Olinko mä jollain lailla huono ihminen kun niin nopeasti aloin haaveilemaan uudesta lemmikistä?

Miten tähä ei voisi olla rakastumatta?

(Kuva kasvattajalta)