Ensin oli Taisto ja sitten Sylvi

Helmikuun alussa 2024 kun 8-vuotias kettuterrierini Taisto oli trimmattu, löytyi sen otsalta pieni ja kova kohouma. Iski hätä ja paniikki. Monta lääkärikäyntiä, itkua, epätoivoa, pelkoa ja romahdus. Taisto ehti viettää 9-vuotissynttäeritä pe 3.5, mutta jouduin kutsumaan lääkärin kotiin päästämään koiruuden kivuista jo tiistaina 7.5.2024. Patti päässä oli jo tennispallon kokoinen ja diagnoosi oli ollut kondrosarkooma. Kondrosarkooma on ärhäkkä ja pahanlaatuinen luusyöpä, joka oli ilmeisen nopeasti edennyt ja lähettänyt jo etäpesäkkeitä. Syöpä nakersi luukalvoa ja kasvatti valtavaa pattia luuhun. Koiran elämänlaatu heikkeni vauhdilla noiden 3kk aikana, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Oli taas elämäni kauheinta pitää rakasta terrua sylissä, kun se vaipui syvään uneen. Siitä meni vain hetki, kun sydän löi viimeisen kerran ja edessä oli reissu tuhkaamoon. Muutaman, pitkältä tuntuneen päivän kuluttua sain Taiston kotiin kauniissa uurnassa Lyyli -kettikseni viereen.

Taiston Instatili jäi elämään, sieltä näkyy koiruuden kuvia menneiltä vuosilta. Profiili löytyy nimellä taisto_kettuterrieri 

Sylvi ❤️ Rakkautta ensi silmäyksellä!

Maailma romahti, hanskat tippui ja jokainen päivä oli eloonjäämistaistelua - niin hullulta kun se kuulostaa. Taistohan oli "vaan" koira. Kodista tuli hiljainen ja tyhjä. Viikon siinä taisin sinnitellä ja ajauduin selailemaan karkeakarvaisia kettuterrieripentuja, kunnes pysähdyin ilmoitukseen: "kiltti ja lempeä, ei metsästyslinjaien narttu etsii kotia". Iski ajatus, että nyt oon löytänyt Sylvin!!! Otin yhteyttä kasvattajaan, haastattelin tarkoin koiran taustat ja pyysin kuvia. Mulle tuli tunne, että tuo koira mun on pakko saada! Sylvi oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka samalla oli hirveän tuskainen olo Taiston takia. Olinko mä jollain lailla huono ihminen kun niin nopeasti aloin haaveilemaan uudesta lemmikistä?

Miten tähä ei voisi olla rakastumatta?

(Kuva kasvattajalta)